Moikka :)
Ajattelette tietty tän olevan jotain aika suurta, mut ei se oo, ja jaoinki nyt tän juhliksen kahteen osaan :)
Tän ikuisuudelta tuntuneen tauon päätteeksi ajattelin tehdä teille pienimuotoisen juhlapostauksen, kun lukijoitakin on ihan mahtava määrä + blogi on homehtunut täällä jo yli vuoden + katselukertojakin on reilusti yli 3000 (: Nuketki on nyt jotenki siedettävässä kunnossa, miinus peruukit :)) sori huono kuvanlaatu, eihän se haittaa?
Mun kuvakisat, krhm, ei oikee menesty, (kuten viime juhliksessa) joten tällä kertaa jotain muuta, enjoy~
Tähän alkuun Coolcat-tilaukseni :)
 |
| Kenkiä :3 Oikeestaan kaikki muut talveks + syksyks, paitsi noi mustat. |
 |
| Nää oli extrana mukana. |
 |
| Sukkahousuja. Oon nii rakastunu noihin kaikkiin n___n |
 |
| Legginssejä, joita en ole nähnyt kovin monen muun tilanneen :] |
 |
| Huppari + yli-ihana pilkkupaita :)) |
 |
| Peruspaitoja. |
Ton verran tilasin kaikille nukeille yhteiseks, mut siihen meniki kaikki
säästöt D: Tilasin myös kolmet chipit, Mein ja Tsukikon omat olenkin jo
laittanut. Ainakin Tsukikon silmiä näkyy paremmin KT'ssa :))
Oon ostanu myös Otomelle jotain kivoja vaatteita, mut niitä en tässä ala esittelemään (:
KT: Summer is over, autumn begins ~
A: Syksy on tullut.
A: Kaikki on niin värikästä ja iloista..
A: Aurinkokin paistaa, tosin ei enää niin kuumasti kuin kesällä.
A: Pidän niin paljon tästä tunnelmasta..
A: ..Mutta kukapa ei pitäisi. Syksy on ihanaa aikaa~
 |
| soriihankamalavalotus yyh |
T: *katselee Anjua puun varjossa*
Hmph, vai ihanaa!
T: Tai no, olisihan se kai ihanaa hyppiä vesilätäköissä ja katsella ikkunasta miten maisema vaihtaa väriä, jos vain osaisi nauttia siitä. Mutta..
T: ...
T:
..Mutta jostakin syystä aina erityisesti syksyisin muistot, liian ikävät muistot, tunkevat mieleeni.
T: *lysähtää istumaan puuta vasten*
T: *sulkee silmänsä*
~~~
Olin vasta kahdeksan vuotias.
Asuin pienehkössä omakotitalossa kaupungin laitamilla.
Rakastin äitiäni. Hän oli kanssani aina ku muut jättivät minut, toisin kuin isäni, joka ei välittänyt minusta pätkääkään.
Meillä oli myös kaunis yönmusta hevonen, Galaxica.
Minulla ja äidilläni oli tapana käydä syysiltojen hämärtyessä yhdessä joenvarrella ratsastamassa.
...
Soratie rahisi kavioiden alla, Galaxica kulki rauhallisesti tien viertä.
Pehmeät askeleet johdattivat meitä eteenpäin ihanassa hiljaisuudessa.
Sitten se tapahtui.
Hevonen pelästyi metsästä yhtäkkiä syöksynyttä otusta. En tiedä, mikä se oli, mutta ei kai sillä ole väliäkään.
 |
| (tarkotuksella heilahtanu) |
Se lähti täyteen laukkaan hetkeäkään epäröimättä.
Ohikiitävässä hetkessä Galaxica heitti meidät selästään.
 |
| Kuva pöllitty googlesta, ei omaottama. |
Tunsin tömähtäväni maahan. avasin silmäni ja näin miten äiti kieri tajuttomana joen tummaan syliin, virran vietäväksi.
Katsoin joenpenkalta alas järkyttyneenä.
Siinä minä olin.
Yksin. Pimeydessä.*itkee*
Hevonen katsoi minua kauempaa hieman kummastuneena. Se ei kai ollut tajunnut mitä oli juuri tapahtunut.
Hyppäsin Galaxican selkään ja ratsastin kotiin. Kyyneleet vierivät pitkin poskiani ja sumensivat näköni.
~
Suru hiipui kyllä hiljalleen vuosien kuluessa, mutta en silti ikinä ole unohtanut äitiäni.
Isänikin kuoli pian, ja kasvoin lastenkodissa. vietin suurimman osan ajastani rakkaimman ystäväni, Lilianin, kanssa.
Muutin 15-vuotiaana tänne. Hevonenkin myytiin lopulta rahan tarpeessa..
~~~
A: *ilmestyy Tsukikon viereen ja koskettaa tämän olkapäätä* Hei, Tsuki, mitä sinä täällä istut?
T: *avaa silmänsä* A-ai, hei Anju. Mietin vain kaikenlaista.
A: Aijaa. Olisin tullut vain pyytämään sinua kanssani teelle.
T: *katsoo muualle* Hm, kai minä sitten tulen..
T: *ottaa Anjua kädestä kiinni* Mennään.
Mitä piditte?
Kuvatarinasta sen verran, että oli mun eka kuvatarina,
älkää tuomitko D: Menneisyys-kuvat..sori ne oli ihan pyllystä vedettyjä.
Menneisyys-osassa "Tsukiko" oli Mei Tsukin peruukilla. Muuten oon ihan tyytyväinen,
muistattehan jättää kommenttia tarinasta ja muustakin ? :)) Jatko-osa juhlapostaukseeni tulee ihan pian (:
P.S. kt'n lisäkäsi lainattu Adalta (:
Leave a comment, please~
-Cherry
